Perinteikkäät Eevan Soudut soudettiin 1.6. Tommolansalmella. Reitti melkolailla tasan 20 km ja yhteislähtökisana. Miesten kisasssa oli mukana Kouvola ja Hollola. Viikkoa aikaisemmin Iitin Soudussa Hollola oli 9 seknnin erolla parempi. Odotettavissa oli Tommolassakin tiukkaa vääntöä. Lähdössä Kouvola otti komennon kisassa Hollolan roikkuessa peesin tuntumassa aina kääntöpaikalle asti. Heti kääntöpaikan jälkeen Kouvola nykäisi ja ero kasvoi lopulta yli puoleentoista minuuttiin. Hyvä kisa joukkueelta ja varmuudella taistelee mitaleista viikon päästä keskimatkan SM kisoissa Sulkavalla. Mitalikamppailussa on tosin Hollolakin mukana. Harrmittavasti vain kuusi joukkuetta on mukana SM lähdössä, mutta taso on sitäkin kovempi. Tommolassa mukana olleen kaksisikon lisäksi keskimatkalla taistelevat Tako, Sulkava, Mikkeli ja Kerava. Kuka tahansa voi ottaa mitalin, mutta Tako lienee ennakkosuosikki voittajaksi.
Naisten kisa oli negatiivisella tavalla tapahtumarikas joukkueemme osalta. Yhteislähdössä miehet karkasivat omille teilleen, samoin sekasarjan voittanut Airoteam. Muut joukkueet olivatkin samassa ryppäässää ja perämiesten kommenttien perusteella aina joku oli heidän tiellään, itsessähän ei vikaa ollut sitten lainkaan. Pikku hiljaa Hämeenlinnan naisjoukkue karkasi noin kolmen veneenmitan päähän, mutta kolmen kilometrin soudun jälkeen saimme iskun päälle ja pääsimme Hämeenlinnan perälaudan tuntumaan muutaman metrin päähän, matkaa oli tällöin taitettu noin 7 kilometriä. Tarkoitus oli päästä peesiin haukkaamaan happea, joukkue joutui aika koville takaa-ajossa. Olimme muutaman vedon päästä siinä paikassa, joka olisi ntanut mahdollisuuden taistella Hämeenlinnan kanssa naisten kisan voitosta. Sitten alkoi tapahtua. Vierellä kulkeeneen venekunnan kippari päätti kiilata meidän ja Hämeenlinnan väliin. Suunnan muutos tuli niin yllättäen ettei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kun ottaa soutu seis. Muuten olisi kalustoa mennyt päreeksi kahdesta veneestä. Taisi siinä muutama ärräpää päästä itseltäkin, vastapuolen veneen yhden soutajan elehtimisestä en viitsi kommentoida. Pääsimme liikkeelle ja mukaan letkaan. Seuraava poiju minulta meinasi jäädä huomaamatta ja olimme ajautumassa yhden toisen sekarjan venekunnan kanssa turhan lähekkäin. Perämies komensi meidät h….n v…n, myönsin virheeni, annoin tilaa, joskin olisin tehnyt sen lievemminkin tehostetuilla sanoilla. Virhe oli minun, en nähnyt sitä poijua.
Käännöksen jälkeen alkoi vastatuuli ja pikku hiljaa jäimme Hämeenlinnan joukkueesta, eroa maalissa minuutin luokkaa. Eväät oli syöty takaa-ajossa ja sen jälkeisissä tapahtumissa.
Joukkueessamme souti uutta porukkaa ja osin nuortakin. Vakuutan teille, että yleensä kisoissa on fiksua ja mukavaa porukkaa, kaikissa kisoissa ei tarvitse pujotella, väistellä eikä yleensä kisosissa kiilata päälle. Normaalisti kisoissa perämiehet eivät huuda kitarisat ulkona v…ja ja p….leitä. Ensi viikonlopun SM kioisissa on koulutetut ja kokeneet perämiehet ja kyseessä on väliaikalähtö. Tehdään hyvä, tasainen ja oma suoritus.
Ennakkosuosikkina naisten keskimatkalle lähtee Mikkeli ja Joutele, prossitaistelussa lienee Tako, Sulkava ja Hämeenlinna. Jos tuohon väliin pystymme kiilaamaan, suoritus on kiitettävä.
Kisajärjestelyt ja puitteet olivat taas hyvää tasoa, lohisoppa maistui ja täytekakku kahveet toi vähän balsamia haavoille 🙂